Hansatalo24 valmistaa piharakennuksensa pääsääntöisesti puusta, mutta ei mistä tahansa puusta kuitenkaan. Esittelemme tässä artikkelissa käyttämämme puulajit ja kerromme, miksi juuri ne soveltuvat niin hyvin vierasmajojemme raaka-aineiksi. Pohjoismainen kuusi on piharakennustemme yleisin raaka-aine, mutta käytämme myös pohjoismaista mäntyä sekä liimapuuta.
Havupuut kuusi (Picea) ja mänty (Pinus) kuuluvat mäntykasvien (Pinaceae) heimoon. Männyt ja kuuset ovat pohjoisen pallonpuoliskon metsien hallitsevimmat puut ja ne muodostavat pihdan ja lehtikuusen ohella pohjoisen havumetsävyöhykkeen. Mäntykasvit ovat hyvin sopeutuvaisia erilaisiin elinympäristöihin. Pohjoiset lajit ovat tottuneet kylmiin ja pitkiin talviin, mutta eteläisemmät lajit menestyvät jopa kuivilla aavikolla ja toiset taas pärjäävät trooppisessa monsuuni-ilmastossa.
Mäntykasvit ovat Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Venäjällä yleisimmät saha- ja paperiteollisuuden käyttämistä puulajeista. Monista mäntykasveista uutetaan eteerisiä öljyjä. Havupuiden vahvat aromit ovatkin monesti vielä läsnä uuden piharakennuksen rakentamisen jälkeenkin luoden puiselle rakennukselle miellyttävän ominaistuoksun.
Kuusesta puhuttaessa tarkoitetaan Suomessa yleensä metsäkuusta (Picea abies). Latinankielinen nimi Picea tulee sanasta piceus, joka on suomeksi pikinen tai tervainen viitaten puun tuottamaan pihkaan. Kuusi on ikivihreä (ainavihanta-termiä käytetään myös), joka tarkoittaa, että kuusella on lehtiä (neulasia) ympäri vuoden. Kuuset kasvavat yleensä 20-60 metriä korkeiksi. Kun kuusi kasvaa, muodostuu sille joka vuosi uusi vuosirengas, joka lisää puun paksuutta. Renkaat muodostuvat kevään pehmeästä, vaaleasta puun kasvusta, jotka sitten kovenevat ja tummuvat kesän ja syksyn aikana. Talviaikana puu ei kasva.
Mitä pidempi lämpöinen ja kostea kausi vuodessa on, sitä vaaleampaa ja pehmeämpää puuta muodostuu. Pohjoismainen kuusi kasvaa ankarammissa sääoloissa verrattuna eteläisemmän Euroopan lajeihin, jonka vuoksi sen vuosirenkaat ovat kapeampia ja kiinteämpiä. Tuulisilla Pohjoismaiden alueilla kasvavat kuuset heiluvat edestakaisin ympäri vuoden, mikä tekee niistä lisäksi erityisen joustavia.
Puuraaka-aineiden kuljetusmatkat Pohjoismaista Viron tehtaalle ovat lyhyet verrattuna siihen, jos käyttäisimme trooppisia puulajeja. Tehtaamme viimeisintä teknologiaa hyödyntävät laitteet varmistavat, että kuusilaudat on sahattu oikein, jotta laudat eivät väänny vuosien kuluessa. Kuusi ei myöskään halkeile niin paljon kuin muut puulajit, koska se varastoi itseensä vain vähän vettä. Kuusi ei kuitenkaan kestä kastumista, siksi piharakennuksemme tulee käsitellä asianmukaisilla puunkäsittelyaineilla.
Kuusi tuottaa oksien päihin keväisin versoja, joita kutsutaan kuusenkerkäksi. Ne sisältävät tuhdin annoksen ravinteita ja vitamiineja. Kuusen pihkaa on myös käytetty perinteisesti erilaisiin lääkinnällisiin tuotteisiin.
Mäntyä kutsutaan myös hongaksi tai petäjäksi, riippuen ollaanko Itä- vai Länsi-Suomessa. Yleensä näillä tarkoitetaan kuitenkin metsämäntyä (Pinus sylvestris). Suomessa metsien puustosta lähes joka toinen on mänty. Mänty on kuusen tavoin myös ikivihreä puu, joka pudottaa neulasensa 3-5 vuoden välein syksyisin. Männyt kasvavat yleensä 15-30 metrisiksi. Mänty on tottunut karuihin olosuhteisiin ja se pärjää hyvin kylmässä, kuivassa ja jopa niukalla ravinnollakin, mutta valokasvina se tarvitsee kuitenkin auringonvaloa kasvaakseen.
Pohjoismaiden lyhyt kesä tekee kasvukaudestakin lyhyen, jonka vuoksi pohjoisen männylle muodostuu tiheät vuosirenkaat. Männyn ydin on punertavaa puuta, jota ympyröi vaalea puukerros. Tästä johtuvat joskus isotkin värierot eri lautojen välillä. Kuuseen verrattuna mänty muodostaa enemmän hartsia, mikä lisää sen vedenkestävyyttä.
Liimapuu valmistetaan liimaamalla puusäleitä tai lamelleja ja ne liimataan vähintään kolmeen kerrokseen. Tämä lisää kantokykyä ja vähentää halkeilun todennäköisyyttä. Liimapuu on erityisen kestävä rakenteeltaan, ja siksi sitä onkin käytetty usein siltojen ja jopa pilvenpiirtäjien rakentamiseen. Liimapuu on jopa terästä palokestävämpi, koska tulipalossa uloin puukerros hiiltyy muodostaen suojakerroksen jäljellä olevien puulankkujen ympärille.
